Koodi

kamk-thesis-mallipohja muotoilee koodilohkot automaattisesti lohkon pituuden perusteella. Erillisiä apufunktioita ei tarvita, vaan voit käyttää Typstin vakio-ominaisuuksia (markdown-tyylisiä koodilohkoja ja figure-komentoa). Kaikki koodilohkot saavat vaaleanharmaan taustan ja ovat leveydeltään yhtä leveitä kuin muu leipäteksti.

Lyhyt koodilohko

Alle 10 rivin koodilohko ei saa rivinumeroita eikä kuvatekstiä (caption). Sillä on kuitenkin juokseva numero, joka näytetään suluissa (esim. (2)) lohkon oikeassa laidassa, samaan tapaan kuin kaavoilla.

Jos et tarvitse lohkolle viitettä (label), voit vain kirjoittaa koodin suoraan:

```python
def summa(a, b):
    return a + b
```

Jos haluat pystyä viittaamaan lohkoon tekstissä (esim. @summa), kääri se tyhjään figure-komentoon ja anna sille tunniste:

#figure()[
  ```python
  def summa(a, b):
      return a + b
  ```
] <summa>

Pitkä koodilohko

Vähintään 10 rivin koodilohko saa automaattisesti juoksevat rivinumerot ja vaatii aina kuvatekstin. Se on käärittävä figure-komennon sisään:

#figure(
  caption: [Fibonaccin luvun laskeminen iteratiivisesti.],
)[
  ```python
  def fibonacci(n):
      if n <= 1:
          return n

      previous, current = 0, 1
      for _ in range(2, n + 1):
          previous, current = current, previous + current

      return current

  print(fibonacci(10))
  ```
] <fibonacci>

Pitkät ja lyhyet koodilohkot jakavat saman juoksevan numeroinnin: pitkä lohko näyttää numeronsa kuvatekstinä (esim. Koodi 1), kun taas lyhyt lohko näyttää oman numeronsa suluissa (esim. (2)) lohkon oikeassa reunassa, eikä sitä luetella kuvien luettelossa. Numerointi on globaali koko dokumentin läpi eikä nollaudu lukujen väliin. Koodilohkoon voi viitata label-viittauksella, esim. @fibonacci.

Kummankin lohkotyypin yhteiset piirteet

• Vaaleanharmaa tausta.
• Syntaksiväritys lang-tunnisteen (esim. python) mukaan, Typstin oman raw-elementin kautta.